Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi 2019, #metässä2019
Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi järjestettiin Kainuussa 12.-14.6.2019. Osallistujiksi tapahtumaan oli kutsuttu nuoria eri nuorisojärjestöistä ja nuorisopolitiikasta sekä metsäalan tulevaisuuden ammattilaisia. Minä pääsin PI:n kesäharjoittelijana ja alan opiskelijana matkaan mukaan. Tapahtumaa olivat rahoittamassa Suomen Metsäsäätiö, Puumiesten ammattikasvatussäätiö ja Ympäristöministeriö. Matkan toteutuksesta vastasi Suomen Metsäyhdistys.
Matka kohti metsäfoorumia ja Kajaania alkoi aikaisin keskiviikkoaamuna. Kajaanissa ensimmäiseksi lounastimme osallistujien kesken ja saimme kuulla, millaisia metsiä Suomessa on ja mitä ohjelmaa seuraavalta kolmelta päivältä voisimme odottaa. Lounaan jälkeen hyppäsimme bussiin ja otimme suunnaksi Sotkamon, jossa pääsimme tutustumaan talousmetsän luonnonhoitoon Metsänhoitoyhdistyksen toimesta. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka metsänomistajat hoitavat metsiään ja mitä mieltä metsänhoitajat ovat hakkuista. On kuitenkin harmillista, että nykypäivänä metsäkoneenkuljettajista ja muista alan osaajista on Kainuun alueella jo nyt pulaa ja tulevina vuosina vieläkin enemmän.
Seuraavaksi seurasimme puurekkaa hakkuualueelta sahalle. Pääsimme kiertämään Kuhmo Oy:n tiloja ja kuulemaan heidän kantaansa metsien hakkuisiin ja ympäristöasioihin. Tehtaalla kerrottiin, kuinka jokainen puun osa, niin kuori kuin sahanpurukin, käytetään jollain tavalla hyödyksi. Pääsimme myös tehdaskierrokselle ihmettelemään, miten tukkien matka puurekasta laudaksi tapahtuu.
Sahan jälkeen siirryimme viereiselle CrossLamin CLT-tehtaalle. CLT on rakennusmateriaali, jossa sahatavaraa on liimattu ristiin, jolloin saadaan aikaan tukevia rakenteita esimerkiksi taloihin. Pääsimme myös näkemään käytännössä, kuinka näistä CLT-elementeistä rakennetaan taloja, kun vierailimme Elementtisampolla, jossa kasataan valmiita puukerrostaloelementtejä. Elementteihin asennetaan tehtaalla keittiö, kylpyhuoneet ja ulkopinnat valmiiksi, jolloin työmaalla täytyy enää vain kasata valmiista elementeistä kerrostalo. Päivän päätteeksi vierailimme vielä Tuupalan puukoululla, jossa kuulimme kokemuksia puurakennuksen käytöstä.
Toisen päivän teemana oli suurpedot. Aamu alkoi vierailulla Metsähallituksen luontokeskus Petolassa, jossa kuulimme tietoa luonnonsuojelusta, monimuotoisuudesta ja suurpedoista. Kuulimme myös, miten Venäjän ja Suomen välinen Ystävyyden puisto ja luonnonsuojelualue toimii. Tämän jälkeen otimme suunnaksi Elimyssalon luonnonsuojelualueen. Siellä pääsimme tutustumaan perinnebiotooppiin vieraillessamme Levävaaran erätilalla. Illalla pääsimme Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeelle rakennetuista kojuissa näkemään merikotkia, karhuja ja jopa yhden suden. Pitkän päivän jälkeen alkoivat viiden tunnin hiljaisuus ja kuiskailu painaa osallistujien silmiä ja itse allekirjoittanutkin taisi muutaman minuutin päivänokoset tuona aikana ottaa. Onneksi joku kävi herättelemässä, kun suurpetoja oli näköpiirissä.
Kolmantena päivänä saimme kuulla, kuinka St1 jalostaa sahanpurua biotuotteiksi: bioetanoliksi ja muiksi kemikaaleiksi. Keskustelimme, kuinka St1:n pilottihanke Marokossa, jossa he istuttavat puita hiilinielun kasvattamiseksi, vaikuttaa paikalliseen väestöön ja luonnon monimuotoisuuteen. Lopuksi pääsimme myös pohtimaan omaa metsäsuhdettamme. Kolmen päivän matka päättyi osallani junamatkaan, joka venyi maastopalon takia melkein kymmentuntiseksi.
Oli mahtavaa päästä keskustelemaan metsäteollisuudesta monista eri näkökulmista. Mieleeni jäi hyvin se, kun ensimmäisenä päivänä meiltä osallistujilta kysyttiin omaa metsäsuhdetta ja yksi osallistuja vastasi, että hänen mielestään tieto lisää tuskaa, sillä hän oli opiskellut metsäekonomiaa. Reissun jälkeen ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Esimerkiksi hakkuut eivät ole niin mustavalkoisia kuin media antaa ymmärtää, sillä hiilinielun tai luonnonmonimuotoisuuden säilyttäminen eivät tarkoita samoja toimenpiteitä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin foorumista jäi hyvä fiilis, sillä huomasin, että eri taustoista huolimatta kaikki osallistujat pitivät metsäteollisuutta hyvänä asiana Suomelle, kunhan vain päästöistä, hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos joskus tulee mahdollisuus osallistua vastaavaan tapahtumaan tai muuten vain vierailla Kainuun metsissä, suosittelen sitä!
Kirjoittaja Veera Turunen on PI:n kesäharjoittelija 2019 ja Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulun 3. vuosikurssin opiskelija.